Suomen kielessä on ongelma. Meillä menevät lukeminen (reading) ja opiskeleminen (studying) sekaisin. “Luitko tenttiin” kysytään ja päivitellään kuinka paljon joku on lukenut. Abeilla on “lukuloma” ja toisen asteen yleissivistävä opinahjokin on nimeltään “lukio”. Siis paikka, jossa luetaan.
Ensimmäinen opetus
Tässä tulee ensimmäinen opetus. Oppiminen ja lukeminen eivät ole sama asia, eivätkä ne aina ole edes kausaalisessa suhteessa keskenään. Kausaliteetti tarkoittaa sitä, että asioiden välillä on syy-seuraus- suhde. Korrelaatio taas tarkoittaa ilmiöiden samanaikaisuutta. Kuten tästä linkistä voi todeta, korrelaatio ei tarkoita, että asioilla olisi syy-seuraus- suhde, vaikka ne samanaikaisesti esiintyisivätkin. Korrelaatio on riippuvuussuhde, kausaalinen tai ei.
No, lukemalla paljon ei välttämättä opi paljon. Joskus ei opi mitään. Tyhmintä mahdollista ajankäyttöä on lukea oppikirjaa tai tenttikirjaa niin, että ei pohdi ja optimoi muistin, ja erityisesti työmuistin, käyttöä. Koepaperissa ei kysytä: “Monta tuntia luit?” tai “Monta sivua luit?”. Ketään ei kiinnosta!
Ainoa, millä on merkitystä on se, kuinka hyvin olet sisäistänyt opiskeltavan asian, kuinka hyvin osaat oppimaasi soveltaa ja ennen kaikkea: Kuinka hyvin muistat ja pystyt palauttamaan tietoa mieleesi stressitilanteessa.
Muistin kolme puolta
Oppitunti numero kaksi. Muisti on mieleen painamista, mielessä säilyttämistä ja mielestä palauttamista. Koko homman pihvi on seuraava: Ensimmäisessä ja viimeisessä tarvitaan työmuistin prosessointia. Mitä paremmin asia on prosessoitu mieleen painaessa, sitä helpommin se on palautettavissa stressitilanteessa.
Kun elimistössä on kortisolia sekä adrenaliinia ja kroppa valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan, ei muisti ole ruumiintoimintojen tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä tai edes toisena. Silloin muistijäljen on oltava niin vahva, että opittava asia palautuu lähes automaattisesti. Kaikilla on varmasti kokemusta siitä, että koetilanteessa ei muistu joku tuttu asia mieleen, mutta heti kokeen jälkeen ja stressin lauettua asia palaa välittömästi mieleen. Stressi ja jännitys ovat muistille myrkkyä. Opettele siis keinoja rentouttaa itsesi ennen testi- tai koetilannetta ja löydä hyvästä valmistautumisesta varmuutta ja luottamusta omaan osaamiseesi.
Vältä nämä virheet
Oppitunti numero kolme: Ihmiset tekevät muistinsa kanssa pääsääntöisesti kaksi virhettä. Ensimmäinen on se, että he kuormittavat työmuistiaan liian paljon ja liian nopeasti kerrallaan ja toinen on se, että he eivät auta työmuistiaan ollenkaan tai he auttavat sitä liian vähän.
Annan esimerkin jälkimmäisestä. Oletko koskaan lukenut oppikirjaa, lehtiartikkelia tai muuta tietotekstiä niin, että vaikkapa sivua kääntäessäsi olet havahtunut siihen, ettet muista sanaakaan siitä, mitä viimeisen viiden minuutin aikana luit. Kutsun tätä tilannetta “skanneri skannaa, mutta kovalevy ei tallenna”- tilanteeksi.
Kovalevymme ei tallenna, jos prosessorimme, eli työmuistimme ei toimi. Työmuisti tarvitsee toimiakseen jotain, johon uutta tietoa liittää. Se ei siis automaattisesti liimaa kaikkea lukemaamme muistiimme, vaan assosioi kiinnostavat ja tutut asiat jollakin tavoin osaksi jo ennestään olemassa olevaa kokonaisuutta, ajattelumme skeemaa. Työmuistimme siis auttaa meitä konstruoimaan eli rakentamaan omaa henkilökohtaista tietokokonaisuuttamme jatkuvasti. Tämä prosessi on käynnissä koko ajan, eikä se koskaan tule valmiiksi.
Hakuvihjeet
Jälleen esimerkki: Jos sinun pitää muistaa pankkikorttisi tunnusluku 1266, luot sille muistisäännön 12= vaimon syntymäpäivä 66= bussilinja Paloheinään. Näit olet luonut työmuistillesi yksinkertaisen apuvälineen, jonne kiinnität muistettavan asian. Kutsun tätä muistiankkuroinniksi. Sama ajatus pätee kaikessa oppimisessa. Luo riittävän vahvoja hakuvihjeitä, jotta mielestä palauttaminen helpottuisi! Näitä hakuvihjeitä voit luoda mielikuvien, tarinoiden, musiikin sarjakuvien, draaman tai lähes minkä tahansa toiminnan avulla. Lukeminen ulkona kävellen samaa reittiä ankkuroi joillekin tietoa reitin varrella oleviin paikkoihin ja ne on siitä syystä helpompi muistaa jälkeenpäin.
Alleviivaaminenkin voi luoda pienen ankkurin, mutta tutkimusten mukaan liian pienen. Joskus siitä voi olla jopa haittaa (HS -artikkeli). Ongelma on se, että alleviivaus on tietoa toteava strategia. Siinä ei muokata tietoa mitenkään, joten se ei jää juurikaan mieleen. Jos sen sijaan kirjoitat muistiinpanoja omin sanoin, kyseessä on tietoa prosessoiva strategia, joka jättää huomattavasti paremman muistijäljen. Jos vielä lisäät värejä, kuvia, muistisääntöjä, keskusteluita ja muuta mukavaa, on mieleen palauttaminen aina vaan helmpompaa.
Kuinka norsu syödään?
Joskus tietoa on liikaa. Työmuistiin ei mahdu kaikki kerrallaan. Tietoa tulee liian paljon liian nopeasti. Tällöin avain on pilkkoa asiat riittävän pieniin kokonaisuuksiin. Kuten pihviä syödessä, ymmärtävässä lukemisessa ja oppimisessa pitää tieto omaksua pieni pala kerrallaan, kunnolla pureskellen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opittavana oleva teksti pitää pilkkoa kynällä etukäteen pieniksi omaksuttaviksi paloiksi. Kynän merkin kohdalla pitää pysähtyä ja pohtia äskettäin lukemaansa. Näin vältetään ajatusten harhailu ja pidetään kerralla opittava asia riittävän pienenä kokonaisuutena.
Jos tarkoituksena on syödä valtava norsun kokoinen pihvi, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä vähän kerrallaan ja palata asiaan seuraavana päivänä. Näin myös oppimisessa. Liika on liikaa kerralla opittavaksi. Jokaisen on hallittava omaa tarkkaavaisuuttaan ja jaksamistaan siten, että ei ylikuormita aivoja liiaksi.
Se joka hallitsee aikaa, hallitsee lopulta kaikkea.
Ajanhallinta ja systemaattisuus on lopulta avain oppimiseen. Mielemme ei kuitenkaan ole rakentunut niin, että se tekisi sitä, mikä on järkevää. Se tekee sitä, mistä saamme mielihyvää. Sen vuoksi pitkäaikainen keskittyminen on niin vaikeaa. Ajatus lähtee harhailemaan ja jossain on aina parempia virikkeitä tarjolla. Tähän on ratkaisu: Pomodoro- metodi. Metodin idea on yksinkertaisesti kellottaa työskentely sopiviksi jaksoiksi munakellon tai TimeTimerin avulla ja antaa itselle myös taukoja työskentelyn väliin. Itse käytän 25 minuutin työskentelyä ja 5 minuutin taukoa. Kokeile ja löydä itsellesi sopivat työskentely- ja lepoajat.
Testaa ja pätki
Kuten edellä mainitussa artikkelissa esitettiin, kaksi metodia oli ylitse muiden opiskelutekniikoissa. Ensimmäinen on niinkin tylsä kuin harjoituskokeiden tekeminen eli itsensä testaaminen. Itse testitilanne jättää voimakkaan muistijäljen. Tämä toimii. Toinen keino on vaihdella opiskeltavaa asiaa melko lyhyinkin intervallein. Ei siis lukea 8 tuntia samaa asiaa, vaan vaihdella vaikka jokaisen Pomodoron jälkeen eri aiheisiin. Aivot tykkäävät vaihtelusta ja työstävät väliaikana opittua paremmin kuin uskommekaan.
Lopuksi vielä käytännön ohjeet ymmärtävästä lukemisesta:
Ymmärtävän lukemisen metodi
1. Ennakointi
Luodaan kokonaiskuva tekstistä ja aihepiiristä. Luodaan mielikuva siitä, mihin vanhaan ja tuttuun asiaan teksti liittyy.
Keinot
- Silmäily
- Otsikot
- Sisällysluettelo
- Kuvat
- Kuvatekstit
- Ennakoivat kysymykset aiheesta
- Mitä tunnilla puhuttiin
- Vihko
2. Tiedon kerääminen
Varsinainen tekstin lukeminen. Tarkoitus sisäistää tekstistä olennaiset asiat ja erottaa ne epäolennaisesta.
Keinot
- Tekstin jako osiin
- Jokaisen osan otsikointi ideavirkkein
- Alleviivaukset mahdollisesti usealla värillä
- Omat muistiinpanot tekstistä esim. ranskalaisin viivoin
3. Työskentely
Käytetään työmuistia ja luodaan jotain omaa tekstin tärkeiden asioiden pohjalta. Oma prosessointi ottaa työmuistin toimintaan ja liittää uutta tietoa vanhaan. Näin asioilla on mahdollisuus siirtyä säilömuistiin.
Keinot esim.:
- Miellekartta
- Käsitekartta
- Aikajana
- Sarjakuva
- Laulu, loru, draama
- Tiivistelmä
- Parikeskustelu tai asian purku ryhmässä
4. Kertaus
Kerrataan asia käyttämällä prosessoinnin tuotoksia. Mitä vähemmän tarvitsee palata alkuperäiseen tekstiin sitä parempi!
Nyt kokeilemaan! Ota tenttikirja, Suomen kuvalehti, hyllyssäsi oleva tietokirja, lastesi koulukirja tai joku teksti, joka sinun pitää omaksua ja testaa ymmärtävän lukemisen metodia. Mielellään ota kolme tekstiä ja vaihtele niiden välillä 25 minuutin pätkissä. Muista oikeasti pilkkoa tekstit etukäteen kynällä merkiten. Vain siten pystyt oikeasti noudattamaan “pieni pala kerrallaan”-periaatetta. Tee itsellesi testikokeita ja opiskele kolmea tekstiä rinnakkain vähän kerrallaan.
Jaa tämä blogi jos lähipiirissäsi joku kamppailee pääsystä opiskelemaan tai on muiden suurten oppimishaasteiden edessä. Teet silloin myös minulle suuren palveluksen, josta olen nöyrän kiitollinen.
Tuomo Loukomies
Oppimisvalmentaja
PS. Saimme valmiiksi verkkovalmennuksen, jonka avulla voit kehittää oppimistaitojasi ja työskennellä lopulta uudella tasolla. Lue lisää.