Jari Sarasvuo Shownotes
Oi tätä ilon päivää! Onnistuin lopulta saamaan Jari Sarasvuon Loukomiehen koulun vieraaksi. Jarin saaminen pulpettiin ja jutustelemaan yli tunniksi ei ole niitä helpoimpia tehtäviä, sen verran kiireinen kaveri on kyseessä.
Keskustelu toteutettiin Jarin Kauniaisten kodin kirjastossa (kuvassa), joka on todella vaikuttava paikka. Käsin puusepän työnä rakennettu sisustus tekee oikeutta valtavalle määrälle kirjallisuutta, ja paikka kokonaisuudessaan huokuu rauhaa ja keskittymistä.
Rutiinit
Jarin päivittäinen työskentely perustuu illan pieneen vetäytymihetkeen ja suunnittelusessioon, joka mahdollistaa aamun räjähdyksenomaisen ampaisemisen toimintaan. Jari panostaa totuuden hetkiin, joiden kiinni nappaamiseen energia ja tekeminen pitää suunnata. Iltatyöskentely varmistaa sen, että on oikealla raiteella heti aamusta alkaen. Totuuden hetkien hahmottaminen tapahtuu etukäteen edellisen illan suunnittelussa. Totuuden hetki on tilanne, jossa asiat paljastavat itsensä. Totuuden hetkissä tarina joko nousee siivilleen tai se rapautuu ja romahtaa.
Aamuisin Jari nousee aikaisin ja juo MCT-rasva-, voi-, chili- kahvia. Tämä potkaisee aineenvaihdunnan käyntiin ja antaa päivään energiaa. Aamureippailun jälkeen Jari vähän voimailee ja syö kunnollisen aamuaterian. Aamun alkaessa vauhdikkaasti, koko päivä sujuu samalla momentumilla. Iltaisin Jari keskittyy työskentelyn sijaan lukemiseen ja keveämpiin asioihin.
Kaamos, horrostaminen ja tavat
Aamurutiinit eivät päde Jarin tapauksessa “horrosjaksoina”, jotka ajoittuvat syksyn ja talven pimeimpiin aikoihin. Näitä jaksoja leimaa välittömän tarpeentyydytyksen kierre, tissuttelu ja itsesääli. Nämä jaksot päättyvät yleensä viimeistään helmikuussa. Kaamoskuukausien läpi rimpuileminen on selviytymistä.
Tapaohjattuna toimiminen ei ole Jarille se luonnollisin tapa toimia. Vuoteen kuuluu useita ryhtiliikkeitä. Tavan alaisena eläminen tuottaa kuitenkin valtavan eron aikaansaamisen määrässä ja aamurutiinit ovatkin tapa päästä siihen tilaan, jossa ihminen on parempi versio itsestään.
Tavat ja oppiminen
Jarin kanssa tuli puheeksi tietysti myös oppiminen. Jarin mukaan oppiminen on itsessään tapa. Se on tapaohjattua toiminnan tai käyttäytymisen muutosta, jonka tulokset ovat toivottuja. Oppiminen ilmenee osaamisena ja osaaminen ilmenee tuloksina. Pelkkä tiedon tunnistaminen ei Jarin mukaan ole vielä oppimista.
Oppimisessa suhde tuttuihin asioihin syvenee. Ei siis ole olennaista aina saada jotain uutta viihdykettä, vaan syventää itsestään selviä ja usein ohitettujakin arkisia rutiineja. Esimerkkinä Jari mainitsee parisuhteen, jonka lainalaisuuksia ihmiset eivät tunne; tavat tulkita, tavat kommunikoida ja tavat toimia. Mestariksi ei nousta muuten kuin tapojen kautta. Oikeat mestarit ovat valtavan kiinnostuneita perusasioista.
Oppiminen edellyttää myös unohtamista. Kriisiä siitä, että ei osaakaan enää sitä minkä luuli osaavansa, syventää suhdetta oppimiseen ja osaamiseen tarvittavalla tavalla. Toisinaan oppiminen on sitä, että epäilet itseäsi ja huomaat, ettet enää osaakaan sitä mitä luulit helpoksi.
Aina uutta?
“Kerro jotain uutta”-lause on melkein varma merkki siitä, ettei ihminen suostu alistamaan itseään kriittisen ja nöyrän oppimisen edessä. Oikeiden mestarien innostuminen perusasioista kertoo todellisesta mestaruudesta.
“Ne jotka haikailevat salaisuuksia jossain kaukana, eivät ne lopulta tee matkaa”. On paradoksi, että todelliset mestarit ovat niin kiinnostuneita alkeellisen tuntuisista perusasioista. Elinikäinen oppiminen on avain hyvään elämään. Hyvät asiat tulevat oppimisen kautta. Kyse voi olla asenteesta tai siitä, ettei vain uteliaisuus riitä. Muut asiat ovat tärkeämpiä.
Harjoittelu on tärkeämpää kuin lahjakkuus. Kuuluisa kymmenentuhannen tunnin sääntö pitää Jarin mukaan karkeasti ottaen paikkansa. Todellista osaamista ei synny ilman harjoittelua ja sellaista tekemistä, jossa palautteen merkitys otetaan huomioon harjoittelun edetessä. Tärkeää on valmennus, ohjaus ja systemaattinen palautteen takaisinkytkentä harjoitteluun. Harjoittelun määrä on kuitenkin välttämättömyys, eikä paljon alle kymmenentuhannen tunnin onnistu aito mestaruus. Tämä pätee niin fyysisessä harjoittelussa kuin henkiselläkin puolella.
Oppiminen on kiinnostuksen ja uteliaisuuden funktio
Oppimisen ollessa kiinnostuksen ja uteliaisuuden funktio, niin osa oppimiskyvystä liittyy myös oman tarkkaavaisuuden ohjaamiseen. Jari toteaa, että hänellä on aikuisiällä todettu tarkkaavaisuushäiriö, joka näkyy niin, että matalassa vireystilassa hän ei oikein tahdo saada aikaan. Tämä on johtanut siihen, että moni asia on elämässä jäänyt kesken.
Korkeassa vireystilassa keskittyminen taas riittää niin pitkälle, että ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä paljonkin. Tämä palveleminen on Jarin mukaan hänelle ainoa mahdollinen ammatti. Jos oppimiskyky on usein tarkkaavaisuuden funktio, niin tarkkaavaisuus on motivaation, vireystilan ja stressitilan funktio. Kovassakin stressissä pärjää, jos omaa suuren sivistysreservin, josta ammentaa silloin kun joutuu tiukkaan paikkaan.
E=mc
Tony Buzanilta Jari Kertoo oppineensa yhtälön E=mc, jossa E=on energy (vireystila), m=memories (muistot) ja c=creativity (luovuus). Oppimisessa liitetään muistoihin luovuutta eli assosiaatioita. Energia eli inspiraatio ratkaisee sen, mitä loppujen lopuksi opit. Suuret asiat maailmassa tehdään inspiraation vallassa. Innostus, ilo, energia ja luovuus luovat kohottavan tunnelman. Pysyvä oppiminen vaatii luovuutta sekä sivistyspohjaa.
Oppiminen on joskus myös fyysinen kokemus. Voimakkaan läsnäolevan ja kehollisen oppimisen keinoina voivat olla vaikkapa luettavan tekstin hengittäminen tai höpöttäminen. Lukeminen voi tapahtua painonsiirron avulla. Siis vaikkapa seisaallaan ja heiluen.
Leiki, niin opit!
Oppimisessa on siis syytä olla tosissaan ja radikaali. Radikaali niin, että murtaudut sovinnaisen identiteettimuottisi sisältä ulos. Ole pelle ja laita itsesi alttiiksi. Sottaa, laula, tanssi ja ilmaise oppimistasi hävyttömän vapaasti. Luovuus ja muistin tukeminen kulkevat käsi kädessä. Jari oli myös mukana opettamassa oppimismetodejaan pääsykoevalmennuksessa, jossa osallistujat toinen toistaan sparraamalla ja haastamalla ylsivät aina vain parempiin suorituksiin. Ihminen oppii silloin kun hän leikkii.
Elämän laatu on peräisin toteutettujen ideoiden laadusta ja ideoiden laatu on peräisin ihmissuhteiden laadusta. Ihmissuhteiden laatu on peräisin inspiraation määrästä. Kaikki toteutuneet ideat eivät ole omiasi, mutta yhtä kaikki inspiraatio tarvitsee puhetta, jotta silta olevan ja olemattoman välillä voisi syntyä.
Ideat synnyttävät olevaisen
Jari kuuluu filosofiselta ajattelultaan Platonin ja Hegelin leiriin, eli niihin, jotka karkeasti yleistäen uskovat ideoiden (tuonpuoleisen) synnyttävän konkretian (tämänpuoleisen). Tämä on myös perusteena sille, miksi Marx oli väärässä ja hänen teoriansa olivat mahoja. Marxilla tosiolevainen (esim. tuotannon tekijät) synnyttää ideat, eikä toisinpäin. Näin ei kuitenkaan Jari Sarasvuon mukaan ole asioiden todellinen laita. Marx ei ymmärtänyt näkymättömän merkitystä.
Tuonpuoleinen tarkoittaa tiedostamatonta, meiltä kätkettyä. Sitä, minkä voimme tavoittaa vain inspiraation ja toinen toisiamme ruokkimalla. Tiedostamattomasta ja ideoiden maailmasta nousevat tuonpuoleinen ja maailman todellisuutta ohjaava voima. Ideat ovat elämänmuoto, kuten Elisabeth Gilbert kirjoittaa. Tässä ajatuksessa on paljon samaa kuin Matti Johannes Koivun tavassa työskennellä ja kerätä ideat talteen.
YLE puheen oma radio-ohjelma on antanut ihmisille mahdollisuuden antaa Jarille anteeksi se ajoittain ylimielinen tyyli, jolla hän on toisinaan esiintynyt. Tämä on perustunut ennen kaikkea siihen, että välissä ei ole tulkkeja, vaan suora monologimuoto antaa autenttisen ja kaunistelemattoman kuvan, joka on raa´an rehellinen. Palautteissa esiin noussut erimielisyyskin oli rakentavaa ja asioihin perustuvaa, ei ihmiseen nimeltä Jari Sarasvuo kohdistuvaa. Jari kokee tulleensa virheineen kaikkineen hyväksytyksi ja saaneensa armon monien silmissä.
Hyväksyminen, virheet ja riittämättömyys
Tämä on antanut myös monelle kuulijalle mahdollisuuden paljastua riittämättömäksi. Tämä taas on olennaista oppimisen kannalta, sillä ei voi oppia, ellei ole riittämätön. Tämä on olennaista; täydellinen ei voi oppia ja mikäli elättelet itsestäsi täydellisyyden harhaa, et voi nöyrtyä oppijaksi. Oppiminen tapahtuu siellä, missä osaaminen päättyy.
Trainers´ Housen laskukauteen ja sen vahingoniloiseen uutisointiin liittyen Jari toteaa, että joskus ihmisluonne on pieni ja ihmisten ainoa tapa käsitellä omia onnettomuuksiaan on toivoa muille vielä suurempia epäonnistumisia. Kaunaista ja vahingoniloista ilakointia on kuitenkin vaikea ymmärtää niiden ihmisten kannalta, jotka menettivät työnsä TH:n heikompina vuosina.
Allekirjoittaneelle Jari Sarasvuo lahjoittaisi kirjan Switch.
Kiitos tästä!
Tuomo Loukomies