Koulujen digitalisaatio
Suuri Saku Tuominen avasi sanaisen arkkunsa sanahirviöstä nimeltä “digiloikka”. Koulujen digitalisaatio on kuuma peruna, josta jokaisella tuntuu olevan mielipide, vaikkei kauheasti mitään ymmärrystä asiasta olisikaan. Onneksi Sakulla on. Hänen viestinsä on lyhykäisyydssään se, että jäitä hattuun ja asiallinen keskustelu pystyyn siitä, mikä on välttämätöntä, hyödyllistä ja joka tapauksessa jo nyt arkipäivää. Keskustelun tulee olla kiihkotonta ja avoimen uteliasta, kriittisyyttä ja pohdiskelua unohtamatta.
Ei siis voi eikä kannata jäädä sivuun siitä, mikä on itsestään selvää lastemme ja nuortemme tulevaisuuden kannalta. Lisäksi Tuominen huomauttaa, että alle kaksikymppisille ei ole olemassakaan mitään digiloikkaa, koska he ovat koko elämänsä eläneet digitalisaation kyllästämässä maailmassa. Se, jos koulussa ei laitteet tai netti toimi, on heille vain merkki koulun jälkeenjääneisyydestä.
Saku Tuominen kritisoi hieman sitä, jos digitalisaatiota lähdetään toteuttamaan vaikkapa tilaamalla koululle ensihätään iso kasa tabletteja, joiden käyttötarkoitukset painottuvat passiiviseen sisällön kuluttamiseen sisällön luomisen asemesta. Monissa paikoissa onkin todettu kännykkä+läppärin olevan parempi kombo. Ja miten toteutettuna? Ei koulun nopeasti vanhentuvana laitekantana vaan BYOD (Bring Your Own Device) toteutuksena. Yhteiskunta voisi sitten tukea niitä oppilaita, joilla ei resursseja ole hankkia omia laitteita.
En tiedä onko tämä käytännössä mahdollista ainakaan vielä. Jotenkin mieleen hiipii ala-asteen musiikintunnit ja lainanokkahuilut. Ne olivat valmiiksi täynnä jonkun toisen räkää. Sama fiilis tuli liikuntatunnilla lainaluistimista, jos omat CCM:t olivat unohtuneet kotiin. Koulun varastosta löytyneet jääpalloilijoiden suosimat putkihokkarit olivat varresta niin löysät, ettei niillä pystynyt pullea poika luistelemaan ennen parrankasvuikää.
Jos BYOD- ajattelu lyö kunnolla läpi luulen, että kouluihin on pakko hankkia lainavehkeitä, jotka eivät ihan vastaa uusinta tekniikkaa ja tietoturvaa. Tämä voi tuottaa sekä ongelmia että eriarvoisuuden kokemuksia. Yhtä kaikki ilman laitteita ja kunnon langatonta verkkoa koulussa, ei voi digitalisaatiosta edes haaveilla.
Joku ratkaisu on keksittävä. Tuominen peräänkuuluttaa rohkeasti kokeilevaa asennetta ja kykyä tarkastella objektiivisesti myös jo tehtyjä päätöksiä. Jos on tullut itse tehtyä huono päätös, se pitää myöntää eikä jäädä siihen kiinni jääräpäisesti. Jos joku muu on tehnyt huonon valinnan, siitä voi ja pitää ottaa ilmainen oppitunti. Näitä periaatteita voi soveltaa vaikkapa suunniteltaessa tablettien tilausta kaikkiin kaupungin kouluihin. Ilmaisia oppitunteja on saatavissa ympäri maailmaa tai aivan läheltä.
Tulevaisuuden tärkeät taidot eivät liity yksinomaan digiin. Saku Tuominen esittää hyvän World Economic Forumin listan vuoden 2020 tärkeimmistä työelämän taidoista: ongelmanratkaisu, luovuus, kriittinen ajattelu, kognitiivinen joustavuus, yhteistyö ja empatia. Näitä voi oppia digillä tai ilman.
Digi voi olla työkalu, renki tai yksi tapa oppia ja tehdä yhteistyötä. Se ei ole enempää eikä vähempää. Tarvitsemme oppimiseen ja hyväksi ihmiseksi kasvamiseen kuitenkin paljon muutakin.
Tuomo Loukomies
Oppimisvalmentaja
PS. Jätä sähköpostiosoitteesi, jos haluat oppia nopeammin ja hyödyntää koko aivojesi potentiaalin.
Saat heti ymmärtävän lukemisen työkalun, jonka avulla opit nopeammin. Työkalu sisältään videon ja 4 käytännön ohjetta. Klikkaa TÄSTÄ.