« takaisin

Osa 10 - Vaahtokarkkikoe

[fa icon="calendar'] 13.12.2018  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

rawpixel-781968-unsplash

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 10 - Vaahtokarkkikoe

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa kirjoittaa Helsingin sanomien (HS 13.8.2015) artikkelissa nimenomaan lykätyn tarpeentyydytyksen merkityksestä ihmisen menestykselle myöhemmässä elämässä. Viljamaa viittaa kuuluisaan Stanfordin yliopiston “vaahtokarkkikokeeseen”, jossa testattiin lasten kärsivällisyyttä ja impulssikontrollia siten, että heidät laitettiin huoneeseen, jossa oli pöydällä lautasella vaahtokarkki. Heille sanottiin, että jos he odottavat vartin, he saavat kaksi vaahtokarkkia.

Myöhemmissä seurantatutkimuksissa todettiin, että ne lapset jotka odottivat, menestyivät ammatillisessa ja sosiaalisessa elämässään paremmin kuin karkin välittömästi syöneet.Matematiikan tukikurssilla tämä näkyi erittäin selvästi. Monen opiskelijan tavaksi oli tullut luovuttaa heti, kun oli vilkaissut tehtävää. Helppo tapa päästä tehtävistä eroon oli tokaista “emmätiiä”. kielsin kategorisesti tämän ilmauksen käyttämisen kurssilla. Matematiikka on laskemista ja työntekoa, ei tietämistä.

No rangaistuksen pelkoko se on se paras opettaja? Tähän osaa jokainen vastata itse. Oppimistilanne, jossa negatiiviset tunteet kuten pelko ovat päällimmäisenä, on luultavasti ollut kaikkea muuta kuin tehokas. Pelko aktivoi aivoissamme sympaattisen “taistele tai pakene”-hermoston, jolloin monet kognitiiviset prosessit hidastuvat ja aivot keskittyvät tuottamaan lihaksille verta taistelua tai juoksemista varten. Energia menee siihen, että pääset turvaan. Muisti ei toimi, eikä oppimisesta todellakaan tule mitään. Oppimiseen kannattaa siis käyttää muita motivaattoreita kuin välittömän tarpeentyydytyksen tai rangaistuksen pelon keinot.

Sen, että impulssikontrollilla on niin tärkeä rooli menestymiselle,  on perinteisesti tulkittu tarkoittavan kärsivällisyyden, itsekurin ja impulssikontrollin tärkeyttä menestymiselle. Voidaan tehdä oletus, että elämässä menestymisen yksi tekijä on varmasti kyky oppia uutta ja kyky soveltaa opittua. Ovatko hätähousut ja impulsiiviset ihmiset sitten menetettyjä tapauksia? Eivät tietenkään. Tärkeää on tunnistaa omat valmiutensa kehittää niitä asioita, jotka ovat haastavia. Lasten kohdalla Viljamaa kehottaa vanhempia kehittämään lasten itsekuria ja impulssikontrollia. Siis opettaa lapsia vastustamaan välittömän tarpeentyydytyksen houkutusta. 

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa