« takaisin

Osa 11 - Työ ennen hupia

[fa icon="calendar'] 17.12.2018  |  Tuomo Loukomies  |  Blogi, Oppiminen, Metataidot

gratisography-man-dogs-playing-cards

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 11 - Työ ennen hupia

Niiden ihmisten, joilla impulssikontrolli on heikko, on harjoiteltava itsekuria ja lykättyä tarpeentyydytystä. Vanha sanonta “työ ennen hupia” pitää siinä mielessä paikkansa, että harvemmin ihminen pystyy hyviin oppimissuorituksiin näkemättä vaivaa. Ja jos pystyykin, niin oppimistulokset eivät tällöin ole juuri koskaan pysyviä. Myös Viljamaa puhuu itsekurin käsitteestä ja työnteon merkityksen ymmärtämisestä. Oppimisen kannalta onkin olennaista ymmärtää, että pysyvää tiedollista oppimista harvemmin tapahtuu ilman työtä ja vaivannäköä. Elisabeth ja Robert Bjork kuvaavat ilmiötä käsitteellä “desirable difficulties”. Carol Dweck taas kuvaa asiaa lauseella:“Effortful learning changes the brain” Palaamme halutun haasteen periaatteeseen kirjassa myöhemmin

Daniel Pinkin kirjassa Drive kuvaillaan lukuisia tutkimuksia siitä, kuinka ihmisen palkitseminen rahalla tai muulla aineellisella saattaa parantaa tuloksia selkeän mekaanisten tehtävien kohdalla. Heti, jos tehtävä edellyttää hivenenkin luovuutta tai ongelmanratkaisua, palkinto hidastaa ja heikentää ihmisen suoritusta. Klassinen kynttiläkoe on tästä hyvä esimerkki.

Ajattele laatikon ulkopuolelta

Ärsyttikö kulunut fraasi otsikossa. Oli tarkoituskin. Nyt käsittelemme asiaa nimittäin hieman toiselta kantilta. Konkreettisesti. Vuonna 1945 Karl Duncker kehitti luovaa ongelmanratkaisua mittaavan testin, jossa koehenkilöille annettiin kynttilä, nastoja pahvilaatikossa ja tulitikut. Tarkoituksena oli sytyttää kynttilä ja kiinnittää se seinään niin, että lattialle ei valuisi steariinia. Ratkaisu tehtävään on ottaa nastojen laatikko ja kiinnittää se seinään kynttilän alustaksi. Tämä vaatii luovaa ongelmanratkaisua, koska koehenkilön täytyy päästä yli ajatuksesta, että pahvilaatikko on vain nastojen säilytyslaatikko.

Sam Glucksberg Princetonin yliopistosta käytti kynttiläongelmaa mitatakseen palkitsemisen merkitystä suoriutumiseen ongelmanratkaisussa. Hän otti ison joukon koulun opiskelijoita ja jakoi ryhmän kahtia. Hän kertoi toiselle ryhmälle, että hän mittasi ongelmanratkaisuun kuluvaa aikaa vain luodakseen normeja. Toiselle ryhmällä hän sanoi, että nopeimmat 20% saivat 5$ ja päivän nopein 20$. Kuinka kävi? Sen ryhmän opiskelijat, joilla oli mahdollisuus palkintoon suoriutui tehtävästä keskimäärin kolme ja puoli minuuttia hitaammin. Tämän kaltaisia tutkimuksia on toistettu lukemattomia kertoja ja tulokset ovat aina samat. Palkkiot heikentävät suoritusta, jos tehtävässä tarvitaan luovuutta ja/tai ongelmanratkaisukykyä.

Jarruttaako palkitseminen oppimista? Onko välittömään tarpeentyydytykseen perustuva motivointi siis aina pahaksi. Asia ei ole näin yksinkertainen. Välitöntä palkitsemista voi käyttää apuna oppimisessa, mutta silloin pitää olla tietoinen siitä, mitä tekee. Oppiminen ei aina ole kivaa, palkitsevaa tai edes mielenkiintoista. Joskus uuden tiedon tai taidon oppiminen vaatii paljon raakaa työtä. Kuten Daniel Pink sanoi, palkitseminen toimii mekaanisessa suorittamisessa. Tällöin voi itseään ja omia tunteitaan huijata urakoimaan. Vaikkapa luku- tai kirjoitusurakan kyseessä ollessa voi palkita itsensä suklaapalalla aina sivun valmistuttua. Tällöin oppija tietää kyseessä olevan klassinen ehdollistava toimintamalli, josta haetaan lyhyen tähtäimen etua. Ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus, joka toimii osaksi viettien ja vaistojen ajamana. Joskus välittömän palkitsemisen synnyttävä mielihyvän kokemus auttaa suuremman päämäärän saavuttamisessa. Matematiikan tukikurssilaisten kanssa keksimme kaikenlaisia minipalkintoja pienten lasku-urakoiden päätteeksi.

On syytä silti huomata, että suklaapalan tai muun palkinnon saa vasta sivun lukemisen tai matikan tehtävien jälkeen. Homma ei toimi niinpäin, että: “syönpä levyn suklaata, sitten kirjoitan 10 sivua.” Mielihyvän voi saavuttaa myös muunlaisin keinoin. 1900-luvun jälkipuoliskolla vahvistui kouluopetuksen teoreettisessa taustassa behavioristinen positiivisen sosiaalisen vahvistamisen malli, jossa toivotun suoriutumisen jälkeen oppija palkitaan esimerkiksi kehumalla, antamalla hänelle etuisuuksia tai muulla tavoin vahvistamalla hänen sosiaalista statustaan ryhmässä.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että behavioristiselle perustalle rakentuneille palkitsemisjärjestelmille tyypillistä ovat nopeat ja lyhytvaikutteiset oppimistulokset ja mekaaninen työ, joka ei vaadi luovuutta tai ongelmanratkaisua. Toki ihmisen selviytymiselle välttämättömät tiedot ja taidot opitaan nopeasti välittömän palautteen ansiosta. Kieltä ei tule laitettua kovinkaan montaa kertaa metalliin pakkasella. Joskus kuulee sanottavan, että matematiikan oppimisessa tärkeintä on kestävä takapuoli. Tällä tarkoitetaan sitä, että jaksaa istua ja laskea. Tällaiseen mekaaniseen laskemiseen kannattaa liittää palkinnot. Toki vähänkin vaativampi matematiikka on aina ongelmanratkaisua ja vaatii myös luovuutta. Palkkioiden teho muutenkin laskee ajan myötä ja ne taantuvat lopulta täysin tehottomiksi niiden muuttuessa itsestäänselvyyksiksi. Pahimmillaan palkitsemisjärjestelyt voivat muuttaa henkilön sisäisen motivaation ulkoiseksi ja heikentää oppimismotivaatiota olennaisesti.

Oppimisen näkökulmasta palkkioiden kohdalla on myös ongelmana se, että ne ohjaavat oppimisprosessia siten, että lopputulokseen (palkkioon) päästäisiin mahdollisimman nopeasti ja tämä voi johtaa tarkkaavaisuuden kapenemiseen ja huomioon otetttavien asioiden vähenemiseen. Ulkoisen palkkion on myös todettu korostavan sosiaalista vertailua ja lisäävän epäonnistumisen pelkoa. Kuten todettua, pelko on melko huono kumppani ja heikko motivaattori oppimiselle.

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa