« takaisin

Osa 29 - Tarkkaavaisuuden suuntaaminen on tietoisen toiminnan aloittamista

[fa icon="calendar'] 25.03.2019  |  Tuomo Loukomies  |  Blogi, Oppiminen, Metataidot

little-tourist-PEKB4L3-1 

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 29 - Tarkkaavaisuuden suuntaaminen on tietoisen toiminnan aloittamista

Tarkkaavaisuuden suuntaaminen eli taskulampun osoittaminen sinne, mikä tulee huomioida ja tunnistaa, on oppimisen perusedellytys. Motivaatio tai sattuma tuo eteemme ärsykkeen ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen mahdollistaa tietoisen aistihavainnon. Jos esimerkiksi sinulla on tulossa koe tai tentti ja sinulla on jonkinlainen motivaatio opiskella siihen, hankit itsellesi tenttikirjan ja menet kirjastoon. Seuraavaksi istut alas, otat kirjan esiin ja alat tutkia sitä. Nyt suuntaat tarkkaavaisuutesi tietoisesti siihen. Luet kirjan sisällysluettelon ja alat tutkia kirjaa tarkemmin. Viiden minuutin kuluttua sinusta alkaa tuntua siltä, että kirja on tylsä, etkä jaksaisi keskittyä siihe. Tällöin on kyse tarkkaavaisuuden ylläpitämisestä: Kuinka pitkään jaksat ylläpitää tavoitteellista toimintaa, joka ei välttämättä motivoi tai tunnu kiinnostavalta.

Oppimisen kannalta tarkkaavaisuuden suuntaaminen ei usein sinällään ole ongelma, vaan pulmia syntyy tarkkaavaisuuden ylläpitämisen kanssa. Silti tilanne, jossa ei saa aloitettua tiettyä toimintaa on usein nimen omaan tarkkaavaisuuden suuntaamisen pulma. Aikomuksen siirtäminen toiminnaksi ei ole välttämättä helppoa. Joskus, vaikka olisi motivoitunut ja asettaisi tavoitteet, ihminen ei pysty siirtämään tavoitteitaan toiminnan tasolle.

Monesti ratkaisu tähän on rutiinien luominen. Tietoisen ajattelun avulla voimme luoda itsellemme mallin, jossa aloitamme hankalat, epämiellyttävät ja ahdistavat asiat automaattisesti ja rutiininomaisesti. Tapa tuo tuloksia. Jos antaudumme sen varaan, milloin meitä sattuisi huvittamaan suunnata tarkkaavaisuuttamme vaikkapa oppimistehtävään, usein tarkkaavaisuutemme suuntautuu johonkin mukavampaan, motivoivampaan, palkitsevampaan tai helpompaan. Osa metakognitiivista ajattelua onkin sen myöntäminen, että tarkkaavaisuuden suuntaaminen on monesti vaikeaa ja tarvitsemme siihen toiminnanohjauksemme avuksi rutiineja, tapoja ja rakenteita.

Erityisluokassani pyrin luomaan rautaiset tarkkaavaisuuden suuntaamista ja ylläpitämistä tukevat rutiinit, joiden avulla pystyimme kehittämään kaikkein olennaisinta haasteellisinta piirrettä, joka lapsilla oli. Näitä rutiineja olivat vaikkapa kellon kanssa työskentely, sermien käyttö istumapaikan ympärillä virikkeitä rajoittamassa, palkitsemisjärjestelmät sekä opetustuokioiden ja työskentelytuokioiden tarkasti mietitty kesto ja selkeät rajat. Vaikka motivaatio on oppimisen peruspilareista ensimmäisenä, tässä nimenomaisessa tapauksessa tarkkaavaisuus tuli ennen motivaatiota ja tarkkaavaisuustaitojen harjoittaminen  toimikin myös motivaation lähteenä. Kun lapset huomasivat pystyvänsä moneen sellaiseen asiaan, joista heitä oli aina kritisoitu, heidän motivaationsa nousi. Askel askeleelta pääsimme behavioristisella “koirakoululla” ehdollistaen vahvistamaan mekaanista työskentelyä, joka paransi motivaatiota. Motivaatio ja tarkkaavaisuus voivat siis toisinaan olla tiukasti yhteydessä.

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa