« takaisin

Osa 7 - Santa Fé

[fa icon="calendar'] 03.12.2018  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

curtis-reese-1051875-unsplash

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 7 - Santa Fé

 Ydinsukellusvene Santa Fé:n kapteeni David Marquet kuvaa kirjassaan “Turn the ship around” tilannetta, jossa auktoriteettiin perustuva johtaminen tulee tiensä päähän. Hän opiskeli vuoden sukellusvene “Olympian” järjestelmiä ja johtamista, vain huomatakseen saavansa komennettavakseen täysin toisenlaisen “Santa Fé”:n. “Santa Fé” oli laivaston naurun kohde, jota käytettiin koulutuksissa varoittavana esimerkkinä siitä, miten asioita ei pidä tehdä. Marquet:n tehtävä oli muuttaa Sukellusveneen kulttuuri ja tehdä siitä laivaston ylpeys.

Kirja on tarina siitä, kuinka Marquet pakon edessä joutui antamaan vallan alaisilleen osin tahtomattaan. Hän ei tuntenut sukellusveneen tekniikkaa ja toimintatapoja, joten hänen täytyi luottaa alaisiinsa. Tämä paljastui hänelle karulla tavalla ensimmäisillä purjehduksillaan “Santa Fé”:llä. Hän antoi huoltoharjoituksessa käskyn ajaa varasähkömoottoreilla eteenpäin ⅔ nopeudella. Kaikki toistivat käskyn, mutta mitään ei tapahtunut. Kysyessään, miksei mitään tapahdu hän sai vastauksen: “Tässä sukellusveneessä ei ole ⅔ nopeutta, sir!”. Kapteeni Marquet tajusi, ettei voi johtaa venettä, kuten oli tottunut laivastossa johtamaan. Hän ymmärsi, ettei perinteinen johtaja-alainen malli voinut toimia tilanteessa, jossa hänen oma osaamisensa oli rajallista. Hänen oli pakko alkaa luottaa alaisiinsa. Hän muutti sukellusveneen johtamismallin muotoon johtaja-johtaja. Jokaisesta miehistön jäsenestä tuli oman työtehtävänsä johtajia.

Marquet kieltäytyi antamasta käskyjä ja antoi käskyjen sijaan tavoitteita. Koko 134 miehen miehistö opetteli uuden kielen, jossa alainen kertoi esimiehelleen aikomuksena. Ylhäältä alas tapahtuva johtaminen vaihtui motivoivaan vastuun antamiseen. Vastuun tuoma vapaus motivoi koko ryhmää ja jokainen miehistön jäsen nousi täysin uudelle tasolle tominnassaan. Tämä johti siihen, että “Santa Fé” sai vuotta myöhemmin arvioinnissa parhaan arvosanan, mitä mikään sukellusvene oli koskaan saanut. Laivaston vitsistä ja varoittavasta esimerkistä oli vuodessa tullut valioluokan toimintaympäristö. Miehistön jäsenten urat lähtivät rakettimaiseen nousuun ja monesta “Santa Fé”:n nuoremmasta upseerista tuli myöhemmin kapteeneita ja korkeita upseereita.

David Marquet:n “Intent-based leadership”-filosofiaan kuuluu ajatus toimijoiden itsemääräämisoikeuden ja vastuun lisäämisestä. Motivaation kasvattaminen autonomiaa lisäämällä on tässä ajattelutavassa keskeistä. Motivaation kasvu johtaa sitoutumisen kasvuun, joka taas johtaa parempiin tuloksiin. Näkemykseni mukaan se, mikä pätee armeijaan tässä tapauksessa, pätee usein myös koulumaailmaan ja oppimiseen. Vaikka oppilaat ja opiskelijat saattavat olla hyvinkin vanhoillisia ja saattavat mukavuussyistä vastustaa muutosta ja uusia opetustapoja, loppujen lopuksi omatoimisuuden, autonomian ja vastuun lisääminen parantaan oppijoiden sitoutumista, motivaatiota ja oppimistuloksia.

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa