« takaisin

Osa 12 - Positiiviset harhakuvitelmat

[fa icon="calendar'] 20.12.2018  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

gratisography-405H

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 12 - Positiiviset harhakuvitelmat

On käynyt ilmi, että palautteen laadulla on aivan olennainen merkitys motivaatiolle ja sitä kautta oppimiselle. Palautteen saaminen on aina olennaista motivaation kannalta. Vaikka monet behavioristiset motivaatiomallit ovatkin korvattu monimutkaisemmilla selitysmalleilla kuin suoralla syy-seuraus- suhteen selityksellä, niin opettajan tai vanhemman antaman palautteen määrää ja laatua ei voi jättää tarkastelematta käsiteltäessä oppimiseen liittyvää motivaatiota.

Suoriutumisen selittäminen

Usko omiin mahdollisuuksiin on osoittautunut olennaisen tärkeäksi motivaation kannalta. Amerikkalainen uraauurtavaa tutkimustyötä tehnyt psykologi Carol Dweck on esittänyt käsitteet growth mindset ja fixed mindset kuvaamaan näkemystä omista mahdollisuuksista. Kutsukaamme näitä suomeksi vaikkapa kehitysuskoksi ja jämähtämiseksi. Kyse on siitä, kuinka näkee omat onnistumisen mahdollisuutensa. Jämähtänyt ihminen kokee onnistumisensa lahjakkuutena ja lopputuloksena jostain valmiista ja annetusta, johon ei itse voi juurikaan vaikuttaa. Kehitysuskoinen taas ajattelee, että voi pärjätä ja onnistua, jos yrittää oikein kovasti. Dweck on tehnyt aiheesta lukuisia tutkimuksia ja vaikuttaa siltä, että näin todella on. Hän itse kuvaa ajatusta sanomalla, että: “Jos uskot, että pystyt siihen, tai uskot, ettet pysty, olet luultavasti oikeassa”.

Eräässä uusimmista tutkimuksistaan Dweck tutki 400 5. luokkalaista ympäri Yhdysvaltoja. Loogista päättelyä mittaavan testin jälkeen hän kehui puolia oppilaista lahjakkaiksi testissä. Toista puolta hän taas kehui siitä, että he olivat yrittäneet parhaansa ja tehneet kovasti töitä testissä. Tämän jälkeen oppilaille annettiin mahdollisuus valita helpompi tai vaikeampi jatkotesti. 33% lahjakkaaksi kehutuista valitsi vaikeamman testin kun taas yrityksestä kehutuista vaikeamman valitsi 92%. Seuraavassa vaiheessa oppilaille annettiin mahdottoman vaikea testi. Ensimmäisen ryhmän oppilaat luovuttivat helpommin ja kokivat aggressiota useammin. Toisen ryhmän oppilaat jaksoivat kauemmin yrittää mahdotonta tehtävää. Kolmannessa vaiheessa oppilailla teetettiin ensimmäistä testiä vastaava testi. Ensimmäisen ryhmän tulokset olivat huonontuneet 20% kun taas toisen ryhmän tulokset olivat parantuneet 30%.

Mistä erot oppimistuloksissa johtuvat? Carol Dweckin mukaan jämähtäneiden ryhmä pitää lahjakkuutta annettuna eikä halua tuottaa pettymystä itselleen tai auktoriteetille (aikuinen). Ei siis kannata yrittää, koska oma taso on ikään kuin ennalta määrätty. Yrittämällä saattaa paljastua vajaavaiseksi, joten varminta on suojella olemassa olevaa olotilaa ja jättää yrittämättä. Vähäinen yrittäminen näkyy lopulta tuloksissa. Kehitysuskoisten ryhmä taas uskoo, että kovasti yrittämällä voi aina kehittyä ja ratkaista vaikeitakin ongelmia ja haasteita. Tämä avoin asenne ja motivaatio uuden oppimiseen näkyy oppimistuloksissa.

Dweckin teoriassa on lopulta olennaista se, onko tietyn toiminnan lopputulos (esim. koetulos) yksilön kontrolloitavissa vai ei ja onko syy pysyvä vai ei. Jämähtänyt oppija ei koe voivansa vaikuttaa itselle tapahtuviin asioihin, kehitysuskoinen oppija taas kokee voivansa. Tätä voit itsekin miettiä: Oletko oman elämäsi ja oppimisesi kuski vai matkustaja?  Oletko ajopuu joessa vai kajakki, jota voit meloa?

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa