« takaisin

Osa 6 - Oppimisen peruspilarit

[fa icon="calendar'] 29.11.2018  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

aaron-burden-236415-unsplash

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 6 - Oppimisen peruspilarit

 

Motivaatio

Työskentelin aikanaan eräässä Helsingin lukiossa erityisopettajana. Koulu oli tuolloin, ja taitaa olla edelleenkin, kielipainotteinen lukio. Vaikka en uskokaan jaotteluun “kielipäästä” ja “matikkapäästä”, koulussa oli syystä tai toisesta korkea hylkäysprosentti ensimmäisellä lyhyen matematiikan kurssilla. Kurssi käsittelee lukiomatematiikan perusasiota, kuten yhtälönratkaisua, ja sillä kerrataan mm. prosenttilaskua ja polynomilaskentaa.

Kehitimme matematiikanopettajien ja rehtorin kanssa tukikurssimallin, jossa hylätyiksi tulleet opiskelijat kävivät kurssin uudelleen siten, että opetimme kurssia yhdessä matematiikan opettajan kanssa. Kaikki asiat yritettiin “vääntää rautalangasta”, tyhmiä kysymyksiä ei ollut ja opetuksessa käytettiin paljon konkretiavälineitä ja havainnollistamista. Oma roolini oli puhua motivaatiosta, pystyvyysuskomuksista ja onnistumisen kokemuksen merkityksestä. Pystyvyysuskomuksilla tarkoitetaan yksilön käsitystä omista suoriutumismahdollisuuksistaan. Yritimme ensisijaisesti luoda uskoa opiskelijoille siitä, että he pystyvät suoriutumaan lukion lyhyen matematiikan opinnoista. Tarkoitus oli käynnistään positiivinen kierre.

Kysymys oli nimittäin ensisijaisesti siitä, että nämä opiskelijat eivät uskoneet voivansa oppia matematiikka. Heillä oli kokemus, että matematiikka oli heille mahdotonta, eikä sen oppimiseen kannattanut uhrata aikaa, koska lopputulos oli joka tapauksessa tuhoon tuomittu. Tästä johtuen opiskelijat eivät olleet juurikaan panostaneet matematiikan ensimmäiseen kurssiin eivätkä tehneet läksyjään tai keskittyneet tunneilla. Tämä taas näytti opettajien suuntaan sitoutumisen puutteelta, jota se tietysti olikin. Syy ei kuitenkaan useimmiten ollut laiskuus, vaan se, että opiskelijoilla ei omasta mielestään ollut toivoa. Miksi yrittää, kun epäonnistuminen on joka tapauksessa varmaa.

No, otimme härkää sarvista. Laskimme rimaa ja loimme kurssille loppukokeen, jossa selvitettiin perusasioiden osaaminen, mutta ei vaadittu haastavimpien tehtävien hallintaa. Arvosanamaksimiksi kokeeseen tuli 7. Tämä siis tarkoitti, että saamalla kaikki tehtävät oikein koearvosana vastasi normaalikokeen arvosanaa 7. Lisäksi painotimme arvioinnissa huomattavasti kotitehtävien tekemistä ja tuntityöskentelyä.

Laskimme rimaa myös sisältöjen osalta. Emme lähteneet siitä ajatuksesta, että “nämähän on opetettu peruskoulussa, kyllä nämä pitää jo osata”, vaan korjasimme aukkoja perusasioissa aina, kun niitä ilmeni. Ja niitä ilmeni paljon. Opettelimme perusasioita kuten murto- ja desimaalilukuja, lausekkeita, laskujärjestystä, pyöristämistä ja montaa muuta peruskoulun asiaa niin, että oli järkeä mennä eteenpäin vaikeampiin sisältöihin. Matematiikka on oppiaine, joka etenee hierarkkisesti. Jotta voi esimerkiksi ymmärtää potenssin käsitteen, pitää ymmärtää kertolaskun käsite (potenssilasku on tapa lyhentää kertolasku esim. 3x3x3x3=3/4) ja kertolasku taas on tapa lyhentää yhteenlasku (3+3+3+3=4x3).

Loimme mahdollisuuden onnistua ja paransimme oppimisen taustatekijöitä. Mitä tapahtui? Opiskelijat pääsivät kurssilla lähes aina läpi ensimmäisestä lukion kurssista. Valtaosa sai arvosanan 6 tai 7. Oleellisinta oli kuitenkin se, mitä tapahtui jatkossa. Seuraavina vuosina minua tultiin useasti repimään hihasta koulun käytävillä ja kertomaa “ Hei, ope! Sain neloskurssista (derivointi) kasin! Sain vitoskurssista (tilastot ja todennäköisyys) ysin!” Ilman apuja, ilman tukia. Näiden opiskelijoiden osalta tukikurssi oli tehnyt jotain, mutta mitä? Nähdäkseni se oli luonut uskon mahdollisuuksiin onnistua sekä motivaation oppia ja opiskella.

Kysymykset motivaatiosta:

1. Miten palkitseminen vaikuttaa motivaatioon?

a.) Se parantaa aina motivaatiota

b.) Se heikentää aina motivaatiota

c.) Se saattaa parantaa tai heikentää motivaatiota

2. Mitä tarkoittaa ehdollistuminen?

a.) Sitä, että toivoo saavansa palkinnon hyvin tehdystä työstä

b.) Sitä, että parantaa suoritustaan jos tietää saavansa palkinnon

c.) Sitä, että aivojen dopamiinivaste siirtyy

3. Mitkä ovat ihmisen kolme psykologista perustarvetta itsemääräytymisteorian mukaan?

a.) minätietoisuus, osallisuus ja hyväksytyksi tuleminen

b.) sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kompetenssi ja autonomia

c.) rohkeus, rehellisyys, lojaalius

4. Mitä on flow?

a.) Palkitseva kokemus tekemisestä, jossa palkinto on itse tekeminen, ei mikään ulkopuolelta tuleva.

b.) Virtaus, jossa ihminen tuntee itsensä hyväksytyksi

c.) Osaamisen kokemus, joka tulee positiivisesta palautteesta

5. Lykätty tarpeentyydytys edellyttää

a.) Tunnekontrollia

b.) Tunneälyä

c.) Lähimmäisenrakkautta

Tiivistelmä motivaatiosta

Kaikki oppiminen edellyttää motivaatiota. Palkkion tavoittelu tai ikävän asian välttäminen voivat motivoida joitain ihmisiä, mutta nykyaikainen psykologia pitää tällaista behavioristista motivaatiokäsitystä aivan liian kapeana selityksenä motivaatiolle. Behavioristinen oppimiskäsitys tarkoittaa, että oppiminen perustuu ehdollistumiseen ja oppimismotivaatiota voidaan parantaa palkkioilla tai rangaistuksilla. Näinkin toki voi oppia joitakin asioita, mutta moderni motivaatiotutkimus katsoo ilmiötä laajemmasta kuvakulmasta. Nykyisin ajatellaan, että ihmisen psykologiset perustarpeet, kuten tarve autonomiaan, kompetenssiin ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä paremman puutteessa perusteetonkin usko omiin kykyihin parantavat motivaatiota ja voivat johtaa sisäiseen motivaatioon. Parhaimmillaan toiminta on niin motivoivaa, että ajan kuluminen ja ympäröivä maailman unohtuvat. Tällaista tilaa kutsutaan  flow:ksi. Flow-tila on äärimmäistä sisäistä motivaatiota, jossa motivaatioon ei kohdistu minään kohdistuvia kokemuksia, vaan keskiössä on itse tekeminen.

Motivaatio rakentuu usein sosiaalisesta ympäristössä, jossa ihminen asettaa itsensä muiden ihmisten muodostamaan kehykseen ja vertaa itseään muihin. Hyväkään tulos ei tahdo riittää, jos kaikki muut menestyvät ympärillä paremmin. Motivaatio alkaa usein onnistumisen tunteesta, joka johtaa positiiviseen kierteeseen. Aikuisuuteen kuuluu tunteiden säätely, jonka avulla voidaan saada suoritettua sellaisiakin oppimistehtäviä, jotka eivät tuota positiivisia tunteita tai välitöntä palautetta. Palkitsemismenetelmät korostavat vertailua muihin, heikentävät ongelmanratkaisukykyä ja saattavat jopa alentaa motivaatiota.

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa