« takaisin

Osa 8 - Motivaatio ja palkitseminen

[fa icon="calendar'] 06.12.2018  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

sharon-mccutcheon-556371-unsplash

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 8 - Motivaatio ja palkitseminen

Voidaan hyvällä syyllä todeta, että kaikki oppiminen alkaa motivaatiosta. Ilman motivaatiota ei voi syntyä oppimista. Jonkinlainen motivaatio on oltava. Motivaatio ei välttämättä ole aina kovinkaan korkeatasoista, se voi olla ulkoa käsin ohjautunutta tai heikkolaatuista, mutta jonkinlainen motivaatio eli liikuttaja on oltava, jotta voidaan olettaa aktivoitumista ja oppimista tapahtuvan.

Nollamotivaatiolla ihminen ei kerta kaikkiaan orientoidu oppimistehtävän ääreen. Motivaatiota voidaan tarkastella monen eri teorian näkökulmasta. Tässä kirjassa esitellään tunnetuimpia näkökulmia motivaatioon. Yhteistä motivaatioon liittyville tutkimustuloksille on se, että kaikissa tutkimuksissa hyvä motivaatio määritellään jollakin tavoin sisäiseksi ominaisuudeksi tai prosessiksi. Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että ulkoa ohjautuva motivaatio ei ole kovinkaan tehokasta oppimisen kannalta, eikä myöskään pysyvää laadultaan. Esimerkiksi välittömällä palkitsemisella voidaan saavuttaa lyhyellä aikavälillä tuloksia, mutta pitkällä aikavälillä tulokset hiipuvat.

Ajatus siitä, että ihminen tekisi työnsä paremmin, jos hän saa parempaa palkkaa, on todettu useassa tutkimuksessa paikkansapitämättömäksi. Raha lisää tyytyväisyyttä tiettyyn rajaan asti. Jos lähtötilanteessa palkka on aivan toimeentulon rajalla tai sen alla, rahojen riittävyys on jatkuva stressiä aiheuttava tekijä. Tällöin luonnollisesti stressaantunut ihminen tekee myös työnsä heikommin eikä pysty yltämään täyteen potentiaaliinsa. Tietyn palkka- ja elintason saavuttamisen jälkeen, ihmistä ei motivoi parempi palkka, vaikka moni näin omalla kohdallaan luuleekin. Daniel Kahnemanin tutkimusten mukaan USA:ssa noin 60 000 dollarin vuositulojen jälkeen raha ei lisännyt onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään yhtään. Siis ei yhtään. Kahneman vakuutti luennollaan vielä erityisesti, että hän on harvoin nähnyt niin heikkoa korrelaatiota missään psykologian alan tutkimusaineistossa. Työsuoritus voi hetkellisesti parantua, mutta paremmasta palkasta tulee hyvin nopeasti parissa kuukaudessa uusi normaali, eikä se enää motivoi ihmistä.

Samanlaisia tutkimustuloksia on saatu, kun on tutkittu johdon palkitsemisjärjestelmiä ja muita bonusohjautuvia järjestelmiä. Pidemmän päälle nämä välittömään tarpeentyydytykseen perustuvat järjestelmät eivät toimi eivätkä paranna työsuoritusta. Pahimmillaan palkkiojärjestelmä ovat johtaneet siihen, että työntekijät ovat tehneet niitä asioita, joista saa palkkion, vaikka se olisi työnantajan tai yleisen edun vastaista.

Palkitsemisen ongelmat pätevät myös oppimiseen. Välittömällä palkitsemisella voidaan saada nopeita tuloksia hetkellisesti esimerkiksi automaatioiden oppimisessa pienillä lapsilla, mutta aikuisten kohdalla välitön palkitseminen ei yleensä johda parempiin oppimistuloksiin. Oikeastaan päinvastoin. Palkinnon mahdollisuuden poistuminen johtaa motivaation ja oppimistulosten romahtamiseen.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta oppimismotivaatio lisääntyisi ja oppimistulokset paranisivat?

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa