« takaisin

Osa 2 - Mitä on oppiminen?

[fa icon="calendar'] 15.11.2018  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

 

paul-schafer-787418-unsplash

Mitä on oppiminen?

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 2

Mitä oppiminen sitten on? Lienee paikallaan vastata tähän kysymykseen ennen kuin menemme aiheessa eteenpäin. Rajaan tässä yhteydessä oppimisen ulkopuolelle niin tiedostamattoman oppimisen kuin huonojen tapojen, tottumusten ja käytänteidenkin oppimisen. Olkoot ne sääntöä vahvistavia poikkeuksia, jotka poislukien oppiminen on käytäntöön sovellettavissa olevaa, tietoista, toivottua ja pysyvää muutosta toimintaan ja ajatteluun.

Avatkaamme oppimisen määritelmää hieman. Oppimisen tärkein ominaisuus on muutos. Jos ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta, ei ole tapahtunut oppimista. Lisäksi muutoksen on oltava jollain tavoin pysyvää. Toki oppimistulokset heikkenevät ajan myötä, mutta jos muutos ei ole millään tavalla pysyvää, kyse on muistamisesta, ei oppimisesta. Toki siinäkin tapauksessa muistaminen voi muuttua oppimiseksi monenlaisten keinojen avulla. Muutos kohdistuu siis toimintaan tai ajatteluun. Opit kärrynpyörän, toimintasi muuttuu. Opit uusia englannin sanoja tai uuden psykologian termin. Ajattelusi muuttuu. Viime kädessä kaikki oppiminen on joko toiminnan tai ajattelun muutosta.

Kouluopetus on toki onneksi muuttunut paljon viimeisinä vuosikymmeninä. Opetuksen teorian ammattilaiset ja käytännön työn asiantuntijat ovat tehneet kovasti töitä muokatakseen kouluopetusta modernimpaan suuntaan. Koulussa on silti edelleen paljon opetusta jossa keskitytään sisältöjen opetteluun oppimisen työkalujen, ajattelun taitojen ja oman oppimisen arvioinnin kustannuksella. Vie aikaa kääntää ajattelun viisaria niin, että ajattelutaidot, muististrategiat, kriittinen tiedonhaku ja tiedon soveltamisen harjoittelu ovat koulussa tärkeämmässä asemassa kuin sisältötiedon siirtäminen opettajalta oppilaille. Koulutusjärjestelmämme on kuin suuri öljytankkeri, jonka kurssimuutos tapahtuu tuskastuttavan hitaasti.

Tämän kirjan tarkoitus ei kuitenkaan ole analysoida ja kritisoida kouluopetustamme, vaan keskittyä tehokkaaseen ja toimivaan oppimiseen vaikkapa opiskelijan tai aikuisen ammattilaisen näkökulmasta. Jos ajattelemme vaikkapa työelämää nykyisin, ovat sen vaatimukset jotain aivan muuta kuin se, mihin koulu sinut aikanaan valmisti. Niin kehuttu kuin suomalainen peruskoulu onkin, on melko varmaa, että niitä tietoja ja taitoja joita käytät työssäsi päivittäin, et oppinut koulussa. Jos sinulla kävi tuuri, opit koulussa kuitenkin riittävästi itse oppimisesta niin, että olet pystynyt koulun jälkeen oppimaan lisää ja päivittämään tietojasi. Montaa tutkintoakin voi tänä päivänä pitää vain osoituksena siitä, että tutkinnon suorittanut henkilö pystyy pitkäjänteiseen ja päämääräsuuntautuneeseen työskentelyyn ja hänellä on sellaiset ajattelun valmiudet, jotka joku on arvioinut tutkinnon arvoisiksi. Itse tutkinnosta ei välttämättä ole juurikaan työtehtävien kannalta hyötyä, vaan kouluttautuminen oikeaksi osaajaksi alkaa vasta töiden alettua käytännössä työssä oppien, itse opiskellen, työtoverien ohjaamana, sekä opiskelemalla kursseilla ja koulutuksissa työn ohella.

Kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen kertoo Helsingin Sanomissa (HS 1.10.2015) omasta vaikeasta koulutiestään. Oppimisesta ei tahtonut tulla oppimisvaikeuksien vuoksi mitään. Hänen kouluaikanaan koulu ei sopeutunut yksilön tarpeiden mukaan ja tuleva professori kulki tavallista pidemmän tien akateemiselle uralle. Hakkarainen kouluttautui aluksi asentajakoneistajaksi. Olennaista hänen kohdallaan oli motivaation ja oman oppimistavan löytyminen. Hakkaraisen mukaan jokainen meistä: ... voi oppia paljon enemmän kuin uskomme – ja valtavan paljon enemmän kuin koulussa saadut numerot tai ylioppilaskokeen arvosanat antavat ymmärtää”.

Kun ihminen aloittaa uudessa tehtävässä tai opiskelupaikassa, ryhtyy lukemaan pääsykokeisiin tai aloittaa uudessa työpaikassa, hän aloittaa samalla myös uuden oppimistehtävän- ja haasteen. Tämä haaste on aina jossain määrin stressaava ja se, kuinka siitä selviämme, riippuu täysin niistä valmiuksista, jotka meillä oppimisen suhteen on. Antti S. Mattilan kirjassa Näkökulman vaihtamisen taito kuvataan hyvin stoalaista filosofiaa ja sitä, miten asiat sinällään eivät ole helppoja tai vaikeita, stressaavia tai rentouttavia, vaan ainoastaan sillä on merkitystä, miten suhtaudumme asioihin ja kuinka suoriudumme niistä. Jos ihminen kokee joutuvansa liian kovan haasteen eteen, joko tiedostaen tämän tai tiedostamattaan, muuttuu luonnollinen rakentava ja positiivinen  stressi eli eustressi distressiksi. Se on pakottavaa suoritusstressiä, joka haittaa muistamista ja oppimista. Kroonistuessaan se johtaa työuupumukseen ja jopa masennukseen.

Jos ihminen menee metsätöihin, on kohtuullista, että hän saa mukaansa moottorisahan, kirveen, kaatoraudan, turvavarusteet yms. Toisin sanoen hän tarvitsee tehtävään oikeat työkalut. Puut eivät kaadu ruuvinvääntimellä ja jakoavaimella. Oppimistilanteisiin pätee sama sääntö: Jos ihminen asetetaan oppimishaasteen eteen, olisi kohtuullista, että hänellä olisi ne ajattelun työkalut, joilla haasteesta on mahdollista selvitä. Koska nyky-yhteiskunnan ja työelämän asettamiin haasteisiin ei ole koulussa tai jatko-opinnoissa osattu välttämättä antaa oikeita työkaluja, on tämän kirjan tarkoitus tarjota näitä työkaluja parempaan oppimiseen. Olkoon tämä kirja saha ja kirves oppimisen metsätöihin lähtijälle.

Jos oppiminen olisi talo ja siinä olisi neljä nurkkaa, mitä lukisi nurkkien alla olevissa pilareissa? Niissä lukisi motivaatio, tarkkaavaisuus, työmuisti ja oppimistekniikat. Näiden neljän hallintaan ja oikeaan käyttöön tarvitaan metakognitiota. Jos nämä neljä asiaa otetaan riittävästi huomioon ja niitä hallitaan metakognition avulla, takaavat ne hyvän oppimisen mahdollisuuden taustastasi riippumatta.

Jatkuu ensi viikolla... 

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa