« takaisin

Osa 13 - Kuka oppii ja miksi?

[fa icon="calendar'] 04.01.2019  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

raj-eiamworakul-603747-unsplash

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 13 - Kuka oppii ja miksi?

 

Oppimisen kannalta olennaista on oppijan selitys oppimis- tai koetapahtumista ja niiden tuloksista. Oppija, jonka näkemys oppimisestaan perustuu siihen, että olosuhteet ja todellisuus ovat muuttuvia ja niihin voi vaikuttaa, uskoo, että harjoittelemalla ja työnteolla voi saavuttaa parempia tuloksia. Toisaalta oppija, joka uskoo lahjakkuuden olevan oppimistulosten kannalta merkittävin tai jopa ainoa asia, uskoo, ettei mikään määrä työtä voi parantaa tuloksia. Tällöin syy nähdään pysyvänä, synnynnäisenä ja muuttumattomana.

Monien huippuosaajien ja tutkijoiden mielestä lahjakkuus on ennen kaikkea sinnikkyyttä harjoitella ja työskennellä tavoitteiden saavuttamiseksi. Kirjassaan Kuka menestyy ja miksi? Malcom Gladwell osoittaa melko selkeästi, että erittäin monien menestyneiden ihmisten henkilöhistoriassa on 10 000 tuntia harjoittelua. Siis raakaa työtä. Tottakai perusominaisuudet on oltava suotuisat: Koripalloilijan olisi hyvä olla yli 185cm pitkä. Sen jälkeen kuitenkin muut ominaisuudet kuin pituus on ratkaisevaa menestyksen kannalta. Kaikkien ihmelahjakkuuksien prototyypin Mozartinkin kohdalla 10 000 tunnin sääntö pätee. Hän altistui erittäin nuorena valtavalle määrälle musiikillista harjoitusta, kuuntelua ja soittamista. 10 000 tunnin “sääntö” on saanut paljon kritiikkiä osakseen ja on saatettu joissain tutkimuksissa kumotakin. Se ei kuitenkaan ole olennaista. Olennaista on se, että pääsääntöisesti lahjakkuus on luontaisten taipumusten käyttöönottoa valtavan harjoitus- ja altistusmäärän seurauksena.

Luontaisesti taipumuksia omaava lapsi tai nuori saattaa menettää motivaationsa, jos häntä ei kannusteta harjoittelemaan eikä hän ymmärrä ulkoisten ja muuttuvien syiden merkitystä onnistumisessa. Ensimmäisen vastoinkäymisen tai epäonnistumisen kohdatessaan hän saattaa todeta menettäneensä lahjakkuutensa ja antaa periksi. On tärkeää muistaa, että onnistumisen ja epäonnistumisen syyt eivät aina ole itsessä eivätkä ne juuri koskaan ole muuttumattomia ja pysyviä. Kukaan meistä ei jaksa yrittää ja nähdä vaivaa asian eteen, joka on mahdoton toteuttaa ja ennalta tuomittu epäonnistumaan. Motivaatiossa on aina myös kyse toivosta ja uskosta parempaan. Tämän luvun alkukappaleessa matematiikan kurssilla tärkein yksittäinen opetettava asia oli nimen omaan toivo.

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa