« takaisin

Osa 26 - Kolmen karkin tarkkaavaisuus

[fa icon="calendar'] 28.02.2019  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

colorful-candies-jelly-and-marmalade-PVRM8UN

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 26 - Kolmen karkin tarkkaavaisuus

Opetin erityisopettajaurani alussa 5-6 luokan erityisluokkaa opettajankoulutukseni ollessa vielä kesken. Kun aloitin luokan kanssa työskentelyn elokuussa, oppilaiden kyky tehdä tehtäviä oli olematon. Koska opiskeluni oli yhä kesken, ajattelun taitoni vielä erittäin puutteelliset eikä minulla ollut juuri työkokemusta, en ymmärtänyt oppimisen peruspilareista tai edes opettamisesta paljoakaan siinä vaiheessa. Sen verran kuitenkin tajusin, että näiden lasten tarkkaavaisuudessa oli vakavia haasteita.

Tuolloin minua ohjasi vielä enemmän vaisto kuin metakognitio. Tein kuitenkin päätöksen, että näiden lasten kohdalla oleellisinta olisi tarkkaavaisuuden parantaminen. Käytin tuolloin käsitettä keskittyminen, enkä ymmärtänyt tarkkaavaisuuden kolmesta puolestakaan vielä mitään, mutta olin oikeilla jäljillä.

Minulla oli ensisijainen ja toissijainen ongelma. Ensisijainen ongelma oli motivaatio. Näillä lapsilla vaikutti olevan nollamotivaatio oppimista kohtaan. Ainoa, mitä keksin oli välitön palkitseminen tai rankaisu. Pidin palkitsemista parempana. Päätin asettaa tavoitteeksi tarkkaavaisuusjakson pidentämisen. Tein jokaisen lapsen (5 kpl) kanssa henkilökohtaisen arvion, mikä olisi heidän kykynsä tehdä tehtäviä yhtäjaksoisesti. Jos he pystyisivät työskentelemään 5 kertaa päivässä koko jakson, he saisivat päivän lopuksi kolme karkkia. Lisäksi tein muutoksia oppmisympäristöön siten, että otimme luokassa käyttöön tilanjakajasermejä, nurkkia ja hyllyjä niin, että jokaisella oli oma “soppi” jossa opiskella. Otimme käyttöön myös muita välineitä, joilla motorisesti levottomat lapset saivat purkaa tarvettaan liikkua: nystyrätyynyjä istuinalusiksi, jumppapalloja, joiden päällä istua sekä käsissä pidettäviä palloja, möykkyjä tai muita räplättäviä esineitä. Joistakin esineistä tuli niin suosittuja, että niiden käyttöä piti säännöstellä ja niistä tuli palkitsemisvälineitä itsessään. Uskoin, että motivaation paraneminen palkitsemisen avulla parantaisi myös tarkkaavaisuuden suuntaamisongelmaa. Käytännössä tämä tarkoitti tehtävien aloittamista. Näin myös kävi. Kehityskohteeksi jäi tarkkaavaisuuden ylläpitämisen parantaminen.

Kolmeen karkkiin oikeuttavat tarkkaavaisuusjaksot olivat eri pituisia eri oppilailla. Alusta asti oli kaikille selvää, että tavoitteena oli pidentää jaksoja vuoden aikana. Lyhyin jakso oli Artulla 30 sekuntia, pisin Riinalla 2 minuuttia. Jokaisella oli pulpetillaan kello, josta oppilas pystyi jaksoaan seuraamaan. Jakson loputtua heidän tuli nousta ylös ja tehdä jotain, kiertää pulpetti, teroittaa kynä tai hakea lasi vettä. Joskus he kävivät WC:ssä. Muita  ei saanut häiritä.

 

Melko nopeasti kävi niin, että oppilaat työskentelivätkin pitempään kuin mitä jakso oli. Kielsin tämän, jolloin he tietysti halusivat työskennellä pidempään. Käytin tätä hyväksi ja huomaamattaan he vaativat itseltään pidempiä jaksoja. Sitten viikoittain pidensimme jaksoja. Arttu osasi tarkkaavaisuuden pulmistaan huolimatta matematiikkaa, eikä malttanut jättää tekemäänsä laskua kesken 30 sekunnin kohdalla. Hän saattoi työskennellä useita minuutteja matematiikan ongelmien kanssa. Lukemisen ja varsinkin kirjoittamisen kohdalla olikin sitten kokonaan eri tilanne.


Ajan kuluessa jaksot kuitenkin pitenivät. Minun ei myöskään tarvinnut valvoa kenenkään edistymistä, koska sosiaalinen paine aiheutti sen, että kukaan ei päässyt huijaamaan. Vähän ajan päästä kukaan ei edes yrittänyt. Joskus jäivät karkit saamatta. On uskomatonta, miten 12-vuotias kovanaamakin nieleskelee katsoessaan kun kaikki muut ovat päässeet tavoitteeseensa päivän aikana ja saavat kolme karkkia ja itse jää ilman. Kenelläkään ei koskaan jäänyt karkkeja saamatta kahta päivää peräkkäin…


Mielestäni tulokset olivat vaikuttavia. Jouluun mennessä tarkkaavaisuusjaksot olivat pidentyneet niin, että Riinan jakso oli 15 minuuttia (siis 5 kertaa päivässä) ja Artullakin 4 minuuttia (myös lukemisessa ja kirjoittamisessa). Kevätlukukaudeksi lisäsimme jaksoja viidestä kahdeksaan. Luokan työskentelyn ja oppimisen avain oli tarkkaavaisuustaitojen harjoittelu.

Kysymykset tarkkaavaisuudesta:

1. Tarkkaavaisuudella on kolme puolta. Mitkä ne ovat?

a.) Suuntaaminen, jakaminen ja hillitseminen

b.) Suuntaaminen, tarkentaminen ja jatkaminen

c.) Suuntaaminen, ylläpitäminen ja jakaminen

2. Tarkkaavaisuuden säätely on?

a.) Meta-analyyttinen taito

b.) Metakognitiivinen taito

c.) Metafyysinen taito

3. Kuinka pitkä suunnilleen on keskimäärin normaalin aikuisen attention span?

a.) 2-3 minuuttia

b.) 20-30 minuuttia

c.) 15-20 minuuttia

4. Multitasking…

a.) parantaa

b.) syventää

c.) heikentää oppimista

5. Tarkkaavaisuus on huomion

a.) kohdistamista

b.) hakemista

d.) viemistä

 

Tiivistelmä tarkkaavaisuudesta

Tarkkaaavaisuus on huomion kohdistamista, huomion ylläpitämistä ja huomion jakamista. Ilman, että tarkkaavaisuus on opittavassa asiassa, ei voi tapahtua tietoista oppimista. Tarkkaavaisuuden säätely on metakognitiivinen taito, jota voi harjoittaa. Ihmisen olisi hyvä pitää tarkkaavaisuudessa pieni tauko vähintään 20 minuutin välein. Tätä aikajaksoa kutsutaan nimellä attention span. Sen voisi suomentaa vaikkapa tarkkaavaisuusjaksoksi. Multitasking on monen asian tekemistä samaan aikaan. Se onnistuu erittäin harvoilta ja yleensä aina multitasking heikentää muisti- ja oppimissuoritusta. Onpa sen todettu rapistavan aivojakin. Tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ero on siinä, että keskittyminen tarkoittaa myös asioiden poissulkemista, keskittymistä olennaiseen.

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa