« takaisin

Osa 23 - Kiinnostaako?

[fa icon="calendar'] 07.02.2019  |  Tuomo Loukomies  |  Blogi, Oppiminen, Metataidot

two-strong-slogging-dung-beetles-PZCLNXH

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 23 - Kiinnostaako?

Kiinnostus ja motivaatio ovat hieman eri asioita. Kiinnostusta voisi kuvata vaikkapa motivaatioksi tietää lisää. Kiinnostus voidaan jakaa kahteen osaan: henkilökohtaiseen kiinnostukseen sekä tilannesidonnaiseen kiinnostukseen. Henkilökohtaiseen kiinnostukseen liittyy taustaoletus, että tiedät jo ennestään asiasta jotain, joka herättää kiinnostuksesi. Kiinnostus on voimakkaasti kytköksissä aiempaan tietoon ja tilanteeseen. Nykytutkimusten mukaan kiinnostuksesta jopa puolet selittyy aiemmalla tiedolla asiasta. Opettajan tai lapsen vanhemman tehtävä henkilökohtaisen kiinnostuksen herättämiseen onkin antaa hieman taustatietoa asiasta.

Henkilökohtainen kiinnostus on pitkäkestoista taipumusta lähestyä tiettyjä asioita, aihepiirejä ja tapahtumia. Moni on kiinnostunut jostain harrastuksiin liittyvästä, kuten hevosista, moottoripyöristä tai tanssista. Usein tällainen kiinnostuksen kohde herättää huomiosi vaikkapa nettiä selatessa tai supermarketin lehtihyllyllä. Ihmisten kiinnostusten kohteet ovat markkinoijien aarreaitta; oma terveys ja fyysinen olemus, lasten asiat ja yhteiset asiat eli politiikka ovat monen kiinnostuksen kohteina ja saavat paljon huomiota tiedotusvälineissä. Oppiminenkin tulee olemaan tällainen tulevaisuuden yleinen kiinnostuksen kerääjä.

Tilannesidonnainen kiinnostus taas syntyy tilanteessa ja saattaa olla vaikkapa opettajan luomaa. Mainostajat käyttävät tilannesidonnaista kiinnostusta hyväkseen vaikkapa TV-mainoksissa. Tilannesidonnaisessa kiinnostuksessa ihminen saattaa kiinnostua asioista, joiden olemassaolosta hänellä ei hetkeä aikaisemmin ollut hajuakaan.

Hyvä oppimistilanne pystyy yhdistämään nämä kaksi kiinnostuksen lajia toisiinsa. Viime aikoina paras näkemäni esimerkki asiasta oli havainnoimani poika, joka sai joululahjaksi Lego Mindstorm- robotin. Kyseinen Lego on itse ohjelmoitavissa oleva Lego-robotti, jossa on lukemattomia muotoja ja mahdollisuuksia koodata siihen toimintoja. Kyseisellä kymmenvuotiaalla oli ennestään kiinnostus sekä Legoja että ohjelmointia kohtaan. Kun nämä kaksi kiinnostusta yhdistyi mielekkäällä tavalla tilanteen synnyttämään mahdollisuuteen, syntyi todellinen superkiinnostus, joka sai pojan rakentamaan ja ohjelmoimaan robottia päiväkausiksi joululomalla. Oppimistulokset robotiikan ja ohjelmoinnin perusteista olivat myös huippuluokkaa. Tämän tyyppisiä kiinnostuksen supernova-kokemuksia löytyy melko varmasti monien luovien ihmisten ja maailmaa muuttaneiden keksijöiden ja tiedemiesten henkilöhistoriasta. Pienistä sattumista voi alkaa jonkun kohdalla elinikäinen prosessi ja maailmaa muuttava kehitys.

Kiinnostava tapaus, tarina tai ongelma saa aikaa syttymisreaktion. Syttymisvaiheen jälkeen kiinnostusta täytyy ylläpitää. Tähän  vaaditaan usein ulkoisia resursseja tai ihmisiä. Monesti opettajan rooli on keskeinen kiinnostuksen ylläpitovaiheessa. Joillekin kehittyy ylläpidetystä kiinnostuksesta henkilökohtainen kiinnostus, joka on usein ohimenevää, mutta siitä voi joskus tulla pysyvää. Parhaimmassa tapauksessa pysyvä henkilökohtainen kiinnostus muuttuu intohimoiseksi suhteeksi. Kiinnostuksen neljän vaiheen mallin kehittäneet Suzanne Hidi ja Ann Renninger (2006) ovat kuvanneet kiinnostusta niin, että syttyminen on kuin kipinä, ylläpitovaiheen resurssit, kuten ihmiset ja välineet ovat bensiini, joka saa kiinnostuksen liekkeihin. Henkilökohtaisen kiinnostuksen vertaus on sisäinen tuli, joka jää roihuamaan ja saattaa palaa koko elämän ajan. (Lonka 2015)

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa