« takaisin

Osa 1 - Jedin paluu

[fa icon="calendar'] 11.11.2018  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

 

simon-zhu-983254-unsplash-634692-edited

Jedin paluu!

Hei rakas lukijani. Pahoitteluni pitkästä hiljaisuudesta. Tilanne on ollut se, että aloitin keväällä 2017 Trainers’ Housen konsulttina ja valmentajana. Tämä tarkoitti uuden ammatin opettelua ja ajattelin syödä omia lääkkeitäni ja priorisoida. Johtopäätös oli laittaa viikkokirjeet, blogi ja podcast jäihin.

Nyt on kuitenkin aika tehdä jonkinlainen paluu. Tilanne on nimittäin se, että olen pöytälaatikkokirjailija. Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Minulla ei ole aikaa eikä muita resursseja hankkia sille kustantajaa, kustantaa sitä itse tai alkaa kustannustoimittaa sitä jotenkin. Päätin siis näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Tänään siis aloitan blogissani kirjaprojektin. Jos sinusta tuntuu siltä, voit jakaa blogia ihmisille, joiden uskot siitä hyötyvän. Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


1. Johdanto

1.1 Talon neljä kulmaa

Oletko koskaan lukenut oppikirjaa tai lehtiartikkelia ja havahtunut sivua kääntäessäsi siihen, että et muista mitään, mitä edeltävällä sivulla luki? Tunne on turhauttava. Se on myös yleinen, sillä meille kaikille on käynyt niin.

Tunne on turhauttava, sillä se saa sinut epäilemään omaa keskittymiskykyäsi ja muistiasi. Tulee hölmö olo siitä, että on haaskannut aikaa ja vaivaa lukemiseen. Lähes jokainen ymmärtää, että mitään oppimista tai ymmärrystä ei ole tapahtunut. Silmäsi ovat skannanneet tekstiä automaattiohjauksessa, mutta aivojesi kovalevy ei ole tallentanut mitään. Keskittymisesi ja ajatuksesi ovat olleet jossain ihan muualla. Toista kertaa samaa sivua lukiessasi mieleesi on saattanut tulla ajatus, että ehkä tämän voisi tehdä toisinkin.

Tunne on niin yleinen, että aikani kuunneltuani opiskelijoiden tarinoita opiskelusta, jossa ei tapahdu oppimista, päätin kirjoittaa tämän kirjan avuksi kaikille, jotka haluavat tehostaa omaa oppimistaan.

Toinen syy tämän kirjan kirjoittamiseen on se, että nykyään oppiminen on paljon muutakin kuin lukemista, kuuntelemista ja tekemistä. Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella oppiminen on muuttunut. Tiedonkulussa on tapahtunut kenties suurin muutos sitten kirjapainotaidon kehittymisen. Se kuinka pärjäsit koulussa kaksikymmentä vuotta sitten, ei kerro mitään  siitä, miten hyvin pystyt omaksumaan tietoja ja taitoja tämän päivän maailmassa nykyvaatimusten mukaisesti. Tai kertoohan se tietysti jotain, mutta olkaamme rehellisiä; tiedon maailma on muuttunut pysyvästi. Tieteen käsitys oppimisesta ja aivojen toiminnasta on muuttunut valtavilla harppauksilla viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Tämän hetken aivotutkimus on tuonut valtavasti uutta tietoa siitä miten ajattelemme, opimme ja kuinka aivomme muovautuvat tarvittaessa uskomattomalla tavalla.

Maailmassa on myös tapahtunut uskomattoman nopea teknologinen kehitys nimenomaan tiedon siirtymisen nopeudessa. Yliopistoilla, kouluilla, tutkijoilla, opettajilla ja oppikirjoilla ei enää ole tiedon monopolia. Tiedotusvälineillä ei enää ole valta-asemaa tiedon valikoinnissa ja välittämisessä, vaan sosiaalisen median aikakaudella kuka tahansa on todellisuudessa tiedotusväline. Tietoa on kenen tahansa saatavilla rajattomasti koska tahansa. Ongelmaksi muodostuvat tiedon valikointi ja kriittinen arviointi. Jos olet yli kolmekymmentävuotias olet todella onnekas, mikäli sait omana kouluaikanasi riittävät eväät tämän haasteen selättämiseksi.

On täysin ymmärrettävää, ettei koulu ole voinut pysyä mukana edellä kuvatun muutoksen nopeudessa. Suomalainen koulujärjestelmä on perustunut suurten massojen opettamiseen siten, että kaikki oppivat tärkeimmät perustaidot ja niiden lisäksi valtavan määrän sisältötietoa eri aihepiireistä. Kokeilla on mitattu sisältöosaamista kapeiden aihepiirien kokonaisuuksissa, joita kutsumme oppiaineiksi. Oppiaineita opettavat sen aihepiirin asiantuntijat, joiden pedagoginen osaaminen vaihtelee suuresti. Oppiminen perustuu suurelta osin ylhäältä alas suuntautuvaan opettaja-oppilas- asetelmaan, jossa opettaja on subjekti, toimija ja oppilas on toiminnan kohde, objekti. Subjektilla on auktoriteettiasema ja johtajan status. Objektin tehtävä on nostaa osaamisen tasoaan ja noudattaa ohjeita.

Tämä malli tietysti toimii melko hyvin suurten massojen ohjaamisessa ja sen avulla pystytään ennakoimaan melko hyvin toiminnan tulokset. Opetussuunnitelma, eli strategia, laaditaan ylätasolla ja sen toteuttavat opettajat ja oppilaat jokapäiväisessä toiminnassaan. Tämä järjestelmä ei kuitenkaan tuota kovinkaan sitoutuneita, motivoituneita tai itseohjautuvia oppijoita. Osaamista mitataan koejärjestelyillä ja arvioidaan numeroilla. Oman ajattelun ajattelun kehittäminen, kriittisen ajattelun harjoittaminen, laaja-alainen osaaminen ja tiedon soveltaminen ovat viime aikoihin asti olleet toisarvoisia taitoja. Jottei suhteellisuudentaju täysin pettäisi, on tietysti tunnustettava, että suomalaisessa koulussa on ollut myös valtavasti hyviä piirteitä sekä ennen että nykyään. Kuitenkin ympäröivän maailman vaatimukset ovat kiistatta muuttuneet koulua nopeammin.

Jatkuu ensi viikolla... 

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa