« takaisin

Hävitty taistelu ja voitettu sota

[fa icon="calendar'] 03.08.2017  |  Tuomo Loukomies  |  Oppiminen

valentin-antonini-274955-269823-edited.jpgPhoto by Valentin Antonini on Unsplash

Kormilaisen Ville kirjoitti meistä nelikymppisistä blogissaan. Tästä ispiroituneena keskustelin hänen kanssaan oppimisesta ja nuoren sukupolven huikeasta reservistä tämän päivän haasteiden selättämiseen. Olen Villen kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Tämän päivän alle kolmekymppiset ovat huikeassa etulyöntiasemassa monessa suhteessa.

Olen saanut etuoikeuden seurata lukiolaisten oppimista kahdentoista vuoden ajan. Sinä aikana tapahtunut muutos on ollut valtava. Tänä päivänä lukiosta valmistuminen vaatii niin suunnitelmallista kokonaisuuksien hahmottamista, oman toiminnan ohjauksen kypsyyttä sekä systemaattisuutta, että monesti olen miettinyt olisiko 17- vuotiaalta räkänokalta nimeltään Tuomo jäänyt aikanaan homma puolitiehen nykyvaatimusten mukaisessa opinahjossa.

Aallosta kajahtaa

Kun tästä jatketaan korkea-asteen opintoihin, muuttuu taso vaan huikeammaksi. Sain taannoin seurata Aalto-yliopiston opiskelijoita Esa Saarisen Pafos- seminaarissa ja on pakko sanoa, että nykypäivän kaksvitoset ovat valovuoden edellä siitä, mitä oltiin viisitoista vuotta sitten. Hyvä esimerkki tästä on podcast-vieraani DJ Rony Rex, vaikkei Aallosta olekaan. Briljantti kaveri.

Okei, myönnetään. Tottakai tässä on perspektiiviharhaa. En tietenkään tuntenut penaalin kaikkia teräviä kyniä takavuosina ja tämän päivän otokseni on tottakai valikoiva. Silti en malta olla sanomatta, että jollakin tavalla strategisen ajattelun taso, hahmottamisen kypsyys ja metakognitio ovat olleet vaikuttavia niillä nuorilla aikuisilla, joihin olen viime aikoina törmännyt. Kyky oppia ja hallita omaa polkua lyö minut ällikällä.

Game, set, match

Ville ei siis ollut väärässä blogissaan. Ehkä me nelikymppiset olemme hävinneet pelin. Mutta vain, jos puhumme tennistermein. Game. Set. Match. Peli on vasta ensimmäinen vaihe. On nimittäin niin, että varmasti häviämme erät ja ottelutkin, jos emme tee mitään. Voimme kuitenkin kääntää kokemuksen, laajan yleissivistyksen, työkokemuksen, oppimaan oppimisen taidot, verkostot ja monet muut etumme sellaisiksi vivuiksi, että pysymme mukana eläkeikään asti, heittämällä. Päätös on meidän omamme!

Ilmaiseksi voitto ei tule. Panosta omaan oppimiseesi, suhtaudu maailmaan avoimesti joka päivä, luo voittavia tapoja ja ennen kaikkea: ÄLÄ. KOSKAAN. ANNA. PERIKSI.

Muista mitä Mandela sanoi: “I Never lose, either I Win or I Learn”. Meillä radiomafia-sukupolvella ei ole mitään hävittävää.

Tuomo Loukomies

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa