« takaisin

Osa 14 - Älä usko kaikkea mitä ajattelet

[fa icon="calendar'] 07.01.2019  |  Tuomo Loukomies  |  Metataidot, Oppiminen, Blogi

mathew-macquarrie-149083-unsplash

Kirjoitin 2015-2017 omaksi huvikseni kirjan oppimisesta, jolle en sen jälkeen ole tehnyt mitään. Päätin näiden vuosien jälkeen hyödyntää sitä jollain tavalla ja julkaisen sen nyt blogissani pieninä paloina, ikään kuin jatkokertomuksena.

Antoisia lukuhetkiä tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tuomo Loukomies


OSA 14 - Älä usko kaikkea mitä ajattelet

Ihmisen todellisuus ei ole totta. Subjektiivinen todellisuus ei ole sama asia kuin objektiivinen realismi. Todellisuus on aina tulkitsijan näkemys asiasta. Vanha Buddhalainen kysymys siitä, kuuluuko ääntä, jos puu kaatuu metsässä, mutta kukaan ei sitä kuule, on hyvä esimerkki subjektiivisestä todellisuudesta: Ääntä ei kuulu. Puun kaatuminen tuottaa kyllä painetta ja  värähtelyä ilmassa, mutta ääni syntyy vasta havaitsijan aivoissa. Mielessä oleva käsitys siitä, millaisessa todellisuudessa elämme on vain mielen luoma kuva todellisuudesta. Joni Martikainen on kirjoittanut aiheesta loistavan kirja Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Aivomme käsittelevät aistitietoa, joka on usein vajaavaista. Puutteet aivot korjaavat arvaamalla. Esimerkiksi näköaistimme sammuu ja käynnistuu kolme kertaa sekunnissa. Väliin jäävät mikrosekunnit aivot korvaavat rakentamalla parhaan mahdollisen arvauksen.

Koska todellisuus lopulta on vain aivojemme luoma illuusio, se millaisen todellisuuden aivomme luovat muodostuu ratkaisevaksi. Uskomme omiin kykyihimme perustuu pitkälti siihen, millaiseksi todellisuuden hahmotamme. Jos meillä on positiivinen käsitys todellisuudesta mahdollisuuksistamme, on meillä taipumus yrittää enemmän, suhtautua epäonnistumisiin kevyemmin ja onnistua lopulta useammin kohtaamissamme tehtävissä. Näin voidaan ajatella, että positiivisillä käsityksillä todellisuudesta ja mahdollisuuksistamme on positiivinen vaikutus.

Olen joskus lukenut, että suurin osa autoilevista miehistä pitää itseään keskimääräistä autoilevaa miestä parempana autoilijana. Ilmiselvästi heillä on positiivisia harhakuvitelmia itsestään autoilijoina koska vain puolet ihmistä voi olla keskimääräistä parempia. Tästä ei kuitenkaan yleensä ole haittaa, vaan päinvastoin evoluutiossa ihmislajille on ollut etua positiivisista harhakuvitelmista. Ne motivoivat ja saavat meidät ylisuoriutumaan. Ne lisäävät myös onnellisuutta ja hyvinvointia. Tutkimuksissa on paljastunut, että toden totta, mitä onnellisempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on positiivisia harhakuvitelmia itsestään. Realistisimmat käsitykset itsestään on keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneilla ihmisillä.

Myös oppijan kannattaa  mieluummin luoda itselleen epärealistisiakin harhakuvitelmia kuin jäädä negatiivisten minäpystyvyysuskomusten vangiksi. Seuraavassa luvussa käsitellään sosiaalisen oppimisen teoriaa, johon liittyy myös Albert Banduran käsite minäpystyvyys (self efficacy). Minäpystyvyys tarkoittaa tiivistetysti yksilön uskoa omiin kykyihinsä ja käsitystään omista mahdollisuuksistaan. Suomalainen sanonta “pessimisti ei pety” voitaisiinkin muuttaa muotoon “pessimisti ei pysty”, sillä niin voimakas vaikutus omilla minäpystyvyysuskomuksilla on ihmisen suoriutumiseen. Tämän kirjan viitekehyksessä voitaisiin myös sanoa “pessimisti ei opi”.

 

KYLLÄ, HALUAN OPPIA NOPEAMMIN JA TYÖSKENNELLÄ TEHOKKAAMMIN!


Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa